Alkalinen fosfataasi eli AFOS kohoaa maksan ja luuston sairauksissa

Maksasoluissa esiintyvä entsyymi alkalinen fosfataasi eli AFOS osallistuu pääasiassa sapen eritykseen. P-AFOS- ja S-AFOS-tutkimuksia käytetään maksasairauksien toteamisessa sekä luun aineenvaihdunnan arvioinnissa.

AFOS on maksasoluissa esiintyvä fosfaatti

Alkalinen fosfataasi eli AFOS on maksasoluissa toimiva entsyymi, mutta sitä esiintyy myös luustossa.

Alkaliseen fosfataasiin vaikuttaa erityisesti sapen erityksen häiriöt. Maksan valmistama sappi erittyy ohutsuoleen, jossa se pilkkoo rasvoja ja auttaa niitä imeytymään. Jos sapen kulku estyy, AFOS-arvo suurenee.

Maksan ja luuston lisäksi AFOS-pitoisuuksia esiintyy myös istukassa, valkosoluissa sekä eräissä kasvaimissa.

AFOS-tutkimukset mittaavat maksan toimintaa ja luuston tilannetta

AFOS-arvoa mitataan P-AFOS- ja S-AFOS-tutkimuksilla, jotka mitataan veren plasmasta (P-AFOS) tai seerumista (S-AFOS). Tutkimuksia käytetään etenkin maksasairauksien toteamisessa.

Vaikka P-AFOS ja S-AFOS luokitellaan tyypillisesti maksakokeiksi, alkalisella fosfataasilla on iso rooli myös luun rakentamisessa. Lasten viitearvot ovatkin huomattavasti suuremmat kuin aikuisilla, sillä kasvun aikana luuta rakentuu jatkuvasti.

Jos AFOSia sisältäviä soluja vaurioituu tai sitä sisältävien solujen määrä kasvaa elimistössä, verenkiertoon vapautuvan AFOS-entsyymin määrä kohoaa.

Milloin AFOS  kannattaa mitata? 

AFOS-arvo kannattaa mitata, jos ilmenee maksasairauteen viittaavia oireita, kuten

• kutina
  
• virtsan tummuminen
  
• ihon ja silmien keltaisuus
  
• mustelmataipumus
  
• vatsan suurentuminen
  
• raajojen turvotus
  
• lihasheikkous
  
• horjuva kävely
  
• murtuma.

AFOS-arvo koholla

AFOS-arvo kohoaa tyypillisesti, kun sappitiet ovat osin tai kokonaan tukossa. AFOS-arvo voi nousta myös maksatulehduksissa. Samoin jotkin maksan kasvaimet suurentavat arvoa.

Myös tietyt luusairaudet, kuten D-vitamiinin puutteesta johtuva lasten riisitauti, aikuisten osteomalasia, Pagetin tauti tai kasvaimet luussa, voivat nostattaa AFOS-arvoa. Myös nivelreuma voi kohottaa AFOS-arvoa.

Lisäksi raskauden loppuvaiheessa AFOS-arvo nousee istukkaperäisen entsyymin vaikutuksesta.

Matala AFOS-arvo

Selvästi viitearvon alapuolella oleva AFOS-arvo voi johtua esim. perinnöllisestä entsyymipuutoksesta. Alentunut arvo voi liittyä myös kilpirauhasen liikatoimintaan.

Lapsilla matalia AFOS-arvoja ilmenee harvinaisessa perinnöllisessä luuston aineenvaihdunnan sairaudessa hypofisfatasiassa. Tällöin luuston koostumus on heikentynyt.

AFOS-viitearvot

Viitearvot vaihtelevat iän ja sukupuolen mukaan.

• Aikuiset: 35–105 U/l
  
• Lapset
  
  • 6–24 kk: 115–460 U/l
    
  • 2–5 v: 115–390 U/l
    
  • 6–7 v: 115–460 U/l
    
  • 8–9 v: 115–345 U/l
    
• Tytöt
  
  • 10–11 v: 115–435 U/l
    
  • 12–13 v: 90–335 U/l
    
  • 14–15 v: 80–210 U/l
    
  • 16–18 v: 35–125 U/l
    
• Pojat
  
  • 10–11 v: 115–335 U/l
    
  • 12–13 v: 125–405 U/l
    
  • 14–15 v: 80–445 U/l
    
  • 16–18 v: 55–330 U/l